Viivi neitokainen asustelee perheenjäsenenä perheessä johon kuuluu isä, äiti sekä 6- ja 8-vuotiaat pojat. Kaverina Viivillä on Lahja-kissa, jonka kanssa Viivi tulee mainiosti toimeen. Ainoastaan Lahja-kissan ruokakuppi on kompastuskivi, se pitää käydä päivittäin tarkastamassa vaikka asiasta on emännän ja isännän kanssa ”keskusteltu”.

Viivi rakastaa kävelyllä käymistä, metsässä juoksemista, pyörälenkkejä ja pallon noutamista. Myös auton kyydissä oleminen on todella mukavaa puuhaa. Uiminen sen sijaan ei ole Viivin lempipuuhia, vesihän on märkää! Kovalla pakkasella ulkoilukin jää vähille, vaikka toppahaalari onkin käytössä, korvat ja tassut eivät kestä pakkasta.

Viivin näyttelyura loppui lyhyeen emännän näyttelyinnon lopahdettua ja myös siihen ettei Viiville koskaan kasvanut kunnon lihaksia vaan neitokainen jäi hoikaksi (niinkuin nykyään on muotia). Mutta Viivi osaa kyllä kaikkea hienoa; kävellä sivulla, istua, maata, tulla sivulle, odottaa käskystä, pysähtyä, antaa tassun, haukkua käskystä ja ”heittää voltin”. Niin, ja ennenkaikkea vahtia. Meille kotiin ei pääse edes oma väki sisälle ilman että on hyväksi haukuttu!